Tuotosgalleria 2024

Vuoden 2024 Tulppaanikarnevaalit olivat ensimmäiset laatuaan. Kurkkaa galleriaan ja katso, millaisia muistoja kilpailijoille kertyi kevään, kukkien ja kilpailuiden tuoksinassa!

Enchanted Enigman tuotoskuvat löytyvät iltajuhlan sivuilta.

✾ Josefina Rosengård & Pioner Spirit Ion ✾ Pia Silva-Järvinen seuraa kilpailuita kaukaa niiden vilskeestä. Kotisohvalla läppärin ääressä kyyhöttäessään hän ajattelee, että pian hänkin on taas mukana kilparatsastuksen ytimessä. Työkomennuksen päätyttyä elämä asettuu aivan pian vakaille urille, ja silloin häntä kutsuvat myös kaviourat. Vihdoin.

Pia on elänyt uraihmisen ruuhkavuosia. Se on ollut merkityksellistä ja tärkeää, ja ennen kaikkea poikinut hänelle sievoisen summan rahaa, jota hän on ohjannut erilaisiin tarkoituksiin: valtaosa rahasta on poikimassa hänelle lisää vaurautta, mutta on sitä virrannut elämänlaadun kohentamiseen ja turhamaisuuksiin. Kelpo potin hän on korvamerkinnyt omaan hevoseen.

Siinä se on. Pioneer Spirit Ionissa on tyyliä, Pia ajattelee tyytyväisenä. Läppärin näytöllä pyörivä EQSportTV:n livelähetys pätkii hieman, kun suuri musta puoliveriruuna astelee areenalle. Sitten, kellon kilistäessä ratsukolle lähtölupaa, kaikki palautuu onneksi normaaliksi. Pian katse liimautuu television näyttöön. Hän on tyytyväinen katsellessaan ruunan voimakkaita laukka-askeleita, jotka kuljettavat ratsukkoa kohti ensimmäistä estettä. Hevosen suuri koko saa ratsastajan näyttämään pikkutytöltä. Piasta hevosen silmiinpistävä koko on vain hyvä asia. Hän pitää hevosista, joissa on jotakin erikoista ja merkillepantavaa, eikä suostuisi tavallisista tavallisinta hevosta ostamaankaan.

Enää hän ei myöskään halua ostaa nuorta raakiletta. Pioneer Spirit Ion ei ole enää vasta satuloitu ratsuntekele. Kun se etenee radalla, Pia näkee sen olevan jo kelpo kilpahevonen. Aiemmat hevosensa Pia on ostanut nuorina, yhden neli- ja toisen kaksivuotiaana, ja tehnyt sitten ihan itse alusta asti. Silloin hän oli itsekin nuori. Oli aikaa ja mielenkiintoa koulutella hevosia, eikä siksi toisekseen ollut varaa hankkia laadukasta hevosta valmiiksi koulutettuna.

Tulppaanien loiste taustallaan hänen tuleva hevosensa näyttää hyppy toisensa jälkeen, miksi hän on siitä kiinnostunut.

Kunhan Josefina Rosengård palaa hevosineen Suomeen, Pia Silva-Järvinen aikoo suorastaan hypätä ratsastushousuihinsa ja rynnätä koeratsastamaan Pioneer Spirit Ionia. Pia luottaa vaistoonsa ja ajattelee, että ehkäpä jo ensi vuonna hän on tuolla aivan itse: suuren mustan ruunan satulassa ratsastamassa sitä esteeltä toiselle Tulip Carnivalin tuoksinassa. Nauttikoon Josefina Rosengård siitä vielä tämän radan verran.


✾ Josefina Rosengård & Aesthete Felis ✾ Lauantaiaamuna Josefinaa jännittää. Se ei ole hänelle uutta. Siitä huolimatta, että Josefina on ratsastanut kilpaa koko ikänsä, jännitys ei hellitä otettaan hänestä. Kevään ensimmäiset isot kilpailut ovat aina pahimmat, ja jos nämä eivät ole isot kilpailut, niin sitten eivät mitkään. Osallistujalistojen pituus ja ympärillä kohiseva jatkuva kuhina, huippuunsa treenatut ja kiiltäviksi suitut kilpahevoset ja tyylikkäimpiin kisa-asuihinsa sonnustautuneet ratsastajat vilisevät Josefinan silmissä ja mielessä.

“Hengitä”, Rasmus muistuttaa häntä, kuten miehellä on joskus sellaisina hetkinä, joina hän käy hiljaiseksi ja kalpeaksi kasvoiltaan, tapana tehdä.
“Joo”, Josefina ynähtää.
“Nää on vaan ratsastuskisat.”
“Niin.”
“Ja ne menee hyvin.”
“Mä toivon niin.”

Teddyn korva on kääntynyt Josefinan suuntaan. Se muistuttaa Josefinaa siitä, että hevonen seuraa hänen tunnetilaansa tarkasti. Ori on ihmisen peili. Jos - ja kun - Josefina tahtoo antaa orille parhaan mahdollisuuden esiintyä edukseen, hänen on alettava keskittyä hermoilemisen sijaan.

“Kyllä tää tästä”, Josefina sanoo reippaasti Rasmukselle, “kunhan mä pääsen satulaan.”
“Onneksi kohta on teidän verkkaryhmän vuoro”, Rasmus sanoo kannustavasti. “Ja siellä on ystävällisiä kasvoja. Tai siis Joen ystävälliset kasvot. Meritiltä ei kyllä välttämättä kannata odottaa tuttavallisia moikkailuita verkka-alueella.”
“No ei varmaan”, Josefina naurahtaa hermostuneisuuttaan tasoitellen. “Ja eiköhän muutkin tutut ole siellä ensisijaisesti keskittymässä kisavalmistautumiseensa mun rauhoittelun sijaan.”

Muita tuttuja kisa-alueella riittää: Josefina on jo jutellut niin Salman, Jessen kuin Avankin kanssa, ja moikannut ohimennen lukuisia muita. Ajatus rauhoittaa häntä. Ympärillä on koko ajan niin paljon muita ihmisiä, ettei kenelläkään ole aikaa keskittyä yksinomaan hänen tekemisiinsä. Jos hän vaikka mokaisikin, kukaan ei jäisi muistelemaan sitä pitkäksi aikaa. Jokaisella on omat kisat ratsastettavanaan.

Sen ajatuksen rauhoittamana Josefina kiinnittää Teddyn satulavyön ja katsahtaa kelloa. Viiden minuutin päästä hän on jo verryttelyalueella, ja sitten kisapäivä on kunnolla käynnissä. Kun toiminta alkaa, pahin jännitys unohtuu taka-alalle.


✾ Sarah Reyes & Sinevan Poesy ✾



✾ Rasmus Alsila & Art Of War ✾ ”Tuleekohan Akulle Teddyä ikävä”, mä mietin ääneen suitsiessani oria iltakävelytystä varten. Viereisestä jabasta kuuluu naurahdus.
”Voihan sille tulla. Mulle ainakin tulee”, Josefina toteaa ja kurkistaa Teddyn väliaikaiskarsinasta käytävälle. ”Mutta ehkä nuorineiti Desissä riittää Akulle ihmeteltävää niin, että se unohtaa kaipauksensa. Ootteko valmiita?”
”Valmis”, mä vastaan kiinnitettyäni vielä turparemmin. Josefina taluttaa Teddyn jabarivistöjen välistä väljemmille vesille ja kohti alueen hevosille sallittuja kävelyreittejä. Mä seuraan Akun kanssa perässä. Nuoret orit käyttäytyvät esimerkillisesti, mutta mua ei suoranaisesti haittaa, että alue on jo alkanut hiljentyä päivän vilskeen jäljiltä. Tulppaanipelloille on laskeutunut rauha ja ohut usvakerros, ja kisapaikka jäänyt odottamaan perjantain rutistusta. Meillä on tosin edessä vapaapäivä – esteratsukot kilpailevat vasta lauantaina.

On kaunista. Tulppaanit loistavat ainakin oranssin, punaisen, violetin ja keltaisen eri sävyissä, ja auringonlasku on värjännyt taivaanrannan ja Josefinan nutturalle kietaistun vaalean tukan samoin. Mä mietin, niin kuin olen aika monta kertaa viime kuukausien aikana miettinyt, että mulla on oletettavasti maailman kaunein vaimo. Se rapsuttelee Teddyä kaulalta kävellessään ja kuiskii sille jotain niin hiljaa, etten mä kuule, eivätkä sanat ole mun korville tarkoitettukaan. Tältä reissulta Josefinan projektina pitkään ollut Teddy jatkaa uuteen kotiin kilpailemaan. Tilalle tulisi varmasti jotain muuta, joku toinen mahdollisuus, mutta ei se tehnyt hyvästeistä yhtään sen vähemmän ikäviä.

Ratsutilan pitämisessä mikään muu ei ole varmaa kuin muutos, sen mä olen oppinut elettyäni talven remontin keskellä. Asuinneliöt ovat vaihtuneet, talli on vaihtumassa, hevoset vaihtuvat joskus vilkkaammin, joskus hitaammin. Treeniin käytettävissä oleva aika vaihtelee, ja harjoittelumäärästä löyhästi riippuvaisena kisamenestys vaihtelee. Vuodenajat vaihtuvat riippumatta mistään muista tekijöistä – pitkän talven jälkeen tulee auringon ja kuran sävyttämä kevät ja sitten, lopulta, kesä.

Muut hevoset ovat jo iltakävelynsä saaneet, joten Akun ja Teddyn kävelyretki venähtää vähän pidemmäksi. Lopulta me kuitenkin suunnataan takaisin kohti loputtoman pitkiä tilapäiskarsinarivistöjä. Aku hörisee jo kaukaa, kun me lähestytään meille varattua jaba-aluetta. Joachim Altmann huitoo siellä kärsimättömän näköisenä.

”Hurry up!” se kannustaa. ”Let’s go get some drinks. I’ve been waiting for ages already!”
Josefina kääntyy vilkaisemaan mua kysyvästi hymyillen. Mä vain hymyilen takaisin ja kohautan harteitani - mentävähän se on.


✾ Sarah Reyes & Sinevan Poesy ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Näiden hetkien takia Sarahin vasemmassa hauiksessa oli viimeisin lisäys naisen tatuointikokoelmaan, siro 5o5, joka ei ehkä avautunut lainkaan ihmisille, jotka eivät tienneet Effin virallista nimeä. Se oli tavallaan nyt kotonaan, sillä alkujaan tamman juuret olivat juurikin Hollannissa."


✾ Sarah Reyes & Sinevan Poesy ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Oli outoa ikävöidä ihmistä, jota ei muutenkaan nähnyt edes viikoittain. Vielä oudompaa oli tajuta se, että juurikin se sisuskaluja hieman epämiellyttävästi puristava tunne todella oli ikävää. Sarah oli ajanut Liekkijärvelle yöksi silloin, kun Manny oli lähtemässä Amerikkaan. Oli ajatellut toisen viipyvän viikon, ehkä toisenkin, mutta nyt mies aikoi olla poissa melkein kuukauden eikä Sarah tiennyt miten hänen olisi pitänyt reagoida."


✾ Jouni Arola & Wingman ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"“Oxer!”, Arola huudahti ohjatessaan liinaharjaisen ratsunsa estettä kohti. Hevosen korvat siirtyivät eteenpäin ja Ruu imi esteelle keskittyneesti, valmiina hyppäämään. Joutuin hevosen etujalat jo nousivat ilmaan ja Jaape nojautui hevosensa kaulalle. Samalla sekunnilla hevonen laskeutui takaisin esteeltä kentän hiekka pöllyten, ottaen ratsastajansa seuraavat avut ja pidätteet vastaan. "


✾ Jouni Arola & Vappula Pom Pom ✾


✾ Andrea Karema & Zenosyne xx ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Verryttelyn jälkeen koitti parivaljakon aika ratsastaa niitylle, missä oli paljon suurempia esteitä kuin hän oli Hertan kanssa aikaisemmin tänään hypännyt ja pakokauhu valtasi naisen. Samassa hetkessä Sonya kuitenkin pysähtyi ja käänsi päänsä naista kohti - aivan kuin kertoakseen, että he pystyvät siihen."


✾ Andrea Karema & Zenosyne xx ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Kuvaa ottaessaan Andrea huomasi, kuinka hänen käsikynkässä ollut riimunnaru oli livetäkseen tamman liikkeiden mukana ja nainen älähti Sonyalle ottaessaan narusta nopeasti kiinni. Herkkänahkainen tamma ei tästä äkkinäisestä liikkeestä kuitenkaan tykännyt ja hypähti säikähdyksen myötä rymisten ojaan tulppaanipellon sekaan vieden Andrean samalla sekunnilla myös ojan pohjalle mukaansa."


✾ Andrea Karema & Zenosyne xx ✾


✾ Andrea Karema & Altheda ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"“God damn it, wait! Not yet.”, nainen huudahti. Pidätteistä ei kuitenkaan ollut enää apua ja tamma hyppäsi liian aikaisin leveälle esteelle. Puomit kolisivat ja Andrea tunsi irroittautuvansa satulasta kadotettuaan jalustimen. Samassa hetkessä hän tunsi kuinka Hertan jalat koskettivat maata, mutta hevonen ei saanut pidettyä tasapainoaan yllä vaan kompuroi tippuneiden puomien sekaan ja Andrea huudahti ennen kuin pamahti ja kaikki muuttui valkoiseksi."


✾ Jouni Arola & Arctic Rose Hills ✾


✾ Jouni Arola & Entity Lumos xx ✾


✾ Nella Paju & Ceethreepio ✾


✾ Cecilia Rosten & Little Ayenwatha ✾


✾ Aurora Hall & Golden Foxfire ✾


✾ Aurora Hall & Golden Foxfire ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Ori tuntui asteen rauhattomalta. Sen tumma siimainen häntä ei sivallellut kiukkuisesti pakaralta toiselle, mutta orin niska oli jännittynyt ja se nyki ja pureskeli kuolaintaan paikoillaan seisoessaan. Ele sai Auroran tuntemaan olonsa hieman rennommaksi. Naisen ilme ei paljastanut mitään, ja hetken orin luimuja korvia tuijoteltuaan hän siirsi katseensa takaisin areenaan. Katsomo oli täynnä. Kameran välkähdykset välähtivät pimeydessä kuin tähdet mustalla taivaalla. Auroran silmät tarkentuivat erityisesti kentän etuosaan, missä lehdistön kalliimmat kamerat ja striimausvehkeet oli asetettu heille erikseen rajatulle alueelle.


✾ Henry Hogan & Wassenaar ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Henryn käyttäytyi mielestään varsin herrasmiesmäisesti, mutta kuten hän itse, myös Aurora tiesi tarkalleen tuon kysymyksen olevan samalla varsin alentava ele. Olihan Auroralla samanlainen oikeus osallistua juhliin kilpailijana kuten Henryllä. Odotetusti naisen sieraimet laajenivatkin ja niskaperät kiristyivät, ja hän sylkäisi myrkyllisesti, “prick”.
Micahin tapaan myös Aurora jätti hänet taakseen ilman toista vilkaisua. Henry jatkoi hymyilyään. Hän jäi hetkeksi katsomaan naisen perään, kukka edelleen tämän suuntaan ojennettuna, ja vasta kun naisen hoikka keho katosi kojujen taakse Henry piilotti nyppäämänsä tulppaanin takkinsa liepeisiin, suoristi pukuaan ja suuntasi takaisin jaba-alueelle."


✾ Petra Lukkari & Hestia de Sailchuach ✾


✾ Milla-Riina Arokoski & Capricciosa ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Saatanan Tulip Carnival. Saatanan Eveliina! Ensimmäistä kertaa mä kunnolla kyseenalaistin, miksei se koskaan kysynyt multa mitään ennen kuin toimi. Oltaisiin vältytty tältäkin katastrofilta. Nieleskelin, etten ois oksentanut maneesilta päin tulevien tuntilaisten edessä, käsi takin taskuja niin raivokkaasti kollaten, että tuulitakin kahina sai Agin melkein lähtemään lentoon."


✾ Thomas Sund & Oldfinion Manuel ✾ Lumet ja jäät olivat lähteneet niin vauhdilla muutamien lämpimien päivien aikana, että Thomas päätti mennä ratsastamaan ensimmäistä kertaa sulan maan aikaan ulkokentälle lämpimän kevätauringon alle.
”Se on ihan hyvä teidänkin vähän roiskuttaa rapaa” Disa tuskaili pesupaikalta huuhdellessaan oman entisen harmaavalkean ratsunsa jalkoja.
”Ei se ruskeassa niin näy” mies virkkoi takaisin.

Manua pari vuotta nuorempi kimo ei olisi malttanut olla pesulla paikallaan, joten Thomas totesi parhaimmaksi lähteä oman orinsa kanssa reippaasti kohti ulko-ovea. Ei sen puoleen, että Manua olisi häiriinnyt Apin steppailu, mutta Thomas tiesi Disan kohta häätävän heidät kuitenkin tallista. Manulla oli nyt kahdeksan vuotta täytettyään jotkut palikat loksahdelleet paikoilleen pääkopassa. Se oli todella kasvanut henkisesti ja varmaan myös fyysisestikin, koska elo oli taas samaa vanhaa nallekarhuilua mitä se oli orin saapuessa nelivuotiaana Sjöholmaan ja ratsastaessa uudet tehtävät tuntuivat sujuvan varmemmalla otteella. Kaksikolla oli pari vaativan A:n starttia takana, mutta tämä vuosi oli tarkoitus ottaa asiat kunnolla haltuun. Edessä oli mielenkiintoisen oloinen vuosi, jonka aloitusta oli soidettu ja huovattu Disan kanssa, kunnes molemmat päätyivät siihen, että lähdetään kaksistaan Hollantiin Tulip Carnivaliin.

Hevosen tasaantumisesta huolimatta Thomas ei ladannut isompia odotuksia muutaman viikon päästä edessä siintävää reissua kohtaan, vaikka toki mahdollisimman ehjää, omantasoista tekemistä sitä toivoi kisapäivältä. Talvella Manun kanssa oli pidetty kivaa, ratsastettu rennosti matalassa ja pyöreässä muodossa ja kasvatettu kuntoa hangessa ja maastossa ylipäänsä. Aina välillä oli tehty muistin virkistykseksi vaativan juttuja, kun eteen oli tullut sopiva hetki. Näin kevään tullen harjoituksien vakavuutta oli nostettu, mutta onneksi Manu oli todella synnynnäinen lahjakkuus, joten sen puoleen Thomaksella ei ollut stressiä. Alusta alkaen hevonen kokosi hyvin ja sillä oli luontaisesti hyvä rytmi, joten se oli oppinut jo varhaisessa vaiheessa tekemään helposti puhtaita vaihtoja, eikä työskentelypiruettikaan ollut ongelma, kunhan ratsukon avut ja ajatukset vaan kohtasivat.

Manu tuntui todella virkeältä tajutessaan pääsevänsä pitkästä aikaa ulkokentälle, joten Thomas ratsasti paljon kaarevia uria ja pohkeenväistöä ensin uralta kentän sisään päin ja heti suoristuksen jälkeen takaisin uraa kohti. Kun ori malttoi rentoutua kropastaan, pidentää askeltaan ja laski niskaansa ympäristön kyttäämisen sijaan, Thomas jatkoi erilaisilla siirtymisillä mm. käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin. Laukassa Manulla oli valtava, jopa vähän ylitsepursuava, energia, joten muutaman joka neljännen laukka-askeleen vaihdon jälkeen ori sai vetää pari kierrosta isompaa laukkaa kenttää ympäri - ja Manuhan vyöryi eteenpäin tanner tömisten. Meno jatkui höyryjen päästelemisen jälkeenkin sen verran paatoksellisena, että vaihtoja kolmosella oli turha edes lähteä muistelemaan tänään.

Näin kevätauringon häikäiseminä kaikki näytti vielä vähän haalealta, mutta jospa se tästä pölyjä pyyhkäisemällä kirkastuisi. Onneksi vielä oli vähän aikaa tehdä viimeistelyjä ennen Tulip Carnivalin alkua.


✾ Sonja Tähdistö & Gin Armjanin ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Se Tulip Cup alkoi vähäsen jo kihelmöidä vatsanpohjassa, mutta silleen hyvällä tavalla! Katselin lähtölistoja ja totesin, että tulossa oli oikeasti tosi suuret kisat. Vaativassa A:ssa oli 67 osallistujaa ja PSG:ssäkin 49. Joukossa oli tosi paljon taas niitä tuttuja tai ainakin puolituttuja, joihin olin tutustunut ihan ohimennen ja vahingossa aiemmissa kisoissa. Rosenbergitkin olivat tulossa ja ilahduin kun huomasin, että myös Rizi kilpaili Grand Prix’ssä Kiaranin ratsuna. Kiva nähdä sitäkin!"


✾ Sonja Tähdistö & Gin Armjanin ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Suoristin itseäni satulassa varmaan kymmenennen kerran sen valmennustunnin aikana ja hipaisin kämmenselällä hikipisaran pois silmäkulmasta.

”Älä nyt itkemään rupea siellä”, kuului heti nurkasta.
”En! Hiki. Joku teettää töitä.”
”Saat tuosta hyvästä kohta ratsastaa Cozminankin.”
”Juu ei kiitos. Mä nyt yritän selvitä hengissä tästäkin.”"


✾ Sonja Tähdistö & Gin Armjanin ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Santtu oli välillä auttanut Aaveen kanssa ihan just tämmöistä tilannetta varten: ori ja sen tavat eivät olisi sitten ihan uppo-outoja jos Santtu lähtisi taas kisahoitajaksi. Aavehan ei ollut mitenkään mahdoton tapaus käsitellä ja Santtu tuli hyvin sen kanssa toimeen. Häntä ei enää jännittänyt sekään, että Aave oli ori, toisin kuin Mortti, Fifi tai Tihku."


✾ Magnus Antonini & Rascallion ✾


✾ Nina Knutsson & Lord Langland ✾
M & M Baroccoa edustavat hevoskuljetusautot saapuivat Stal Groenendaalin maille hieman ennen puolta seitsemää aamulla. Aamuaurinko näyttäytyi monina valonsäteinä varovasti puiden oksien välistä, tulppaaniniitty vielä lehdettömän lehmusrivin takana loisti punakellertävänä merenä tuoden lumoavan värimaailman ympäristöön. Joku ulkoilutti koiraansa niityn vierustalla, vastaan tuli myös pari ratsukkoa aamukävelyllä.
Auto ohjattiin pysäköintialueelle, jossa oli pysäköitynä jo ennestään vaikka kuinka monta hevoskuljetusautoa, rekkaa tai traileria. "No ei ainakaan olla liian ajoissa, porukkaa on vaikka kuinka." Nina totesi Meliselle pelkääjän paikalta.
Naisten perässä toista kuljetusautoa ajanut Magnus pysäköi auton heidän viereensä, hyppäsi autosta ulos ja lähti saman tien viilettämään kohti kilpakansliaa ilmoittaakseen hevosten ja kilpailijoiden saapuneen paikalle. Melise ja Nina avasivat hevosautojen ikkunat, jotta raitis kevätilma tavoittaisi hevoset. Aamuheinät oli jo syöty aiemmin, mutta eläimet odottivat jo seuraavia ruokia vatsoihinsa. "Jännittääkö?" Melise kysyi nuorikolta. "Nämä ovat varmaan ensimmäiset oikeasti isot kisat joihin osallistut."
"Eipä oikeastaan. Olen aika rennolla mielin täällä, pitkästä aikaa kunnon ulkokisat ulkomailla! Ja tietenkään ei tarvitse stressata poninkaan puolesta, Langlyn kanssa meillä menee niin hyvin."
"Hyvä niin! Itsekin uskon, että meillä menee ainakin Borgonhan kanssa hyvin, mutta Spion on vähän toista maata. Se on ollut vähän huonolla tuulella taas vaihteeksi, katsotaan pitääkö jättää jälkimmäinen luokka välistä jos se yhtään vaikuttaa ärtyneeltä..."
Magnus tuskin oli viittäkään minuuttia poissa kun jo palasikin kilpailijoiden luo. "Jaba-alue on sitten tuossa suunnassa, ja festivaalialue tuolla. He antoivat tapahtuma-aluekartatkin meille, jotta kukaan ei eksy täällä. Here you are, ladies."

Kello tuli nopeasti seitsemän, sitten kahdeksan. Tapahtuma-alueelle alkoi kertyä väkeä, niin kilpailijoita kuin heidän tukijoukkojaan, katsojia sekä pelkkiä festivaalialuevieraitakin. Yhdeksältä alkaisi tervetulonäytös - jota ainakin Nina odotti innolla - sitten olisi Helppo B, sitten Helppo A, johon Nina oli Langlyn kanssa osallistunut. Ninaa ei aiemmin jännittänyt, mutta huomatessaan, kuinka PALJON ihmisiä kilpa-alueella oli jo tähän aikaan, alkoi hänen vatsanpohjaansa kutitella. Langly on paras, se kyllä vie meidät maaliin, hän mietti. Viimein oli Ninan ja Langlyn luokan vuoro. Nina istui tukevasti rautiaan orin koulusatulassa, otti kevyen tuntuman ja katsoi kouluradalle, jossa edellinen ratsukko oli lopettelemassa suoritustaan. Tukena ja turvana ollut Melise kannusti nuorta naista, joka irvisti samaan aikaan jännittyneenä ja innostuneena. "Teillä tulee menemään hyvin, onnea suoritukseen!"

✾ Iliana Limell & LR's Golden Chamomile ✾


✾ Josefina Rosengård & Aesthete Felis ✾


✾ Giselle-Ulla Schumacher-Grazenberger & Balitha ✾


✾ Henry Sääri & Demetrio ✾


✾ Launi Härmälä & Valmaryan Elek ✾


✾ Launi Härmälä & Narya Kafšza ✾


✾ Launi Härmälä & Valmaryan Malina ✾


✾ Launi Härmälä & Valmaryan Salawmaleýkim ✾


✾ Emilia Kivelä & Valmaryan Iňrik ✾


✾ Thibault Van Laethem & Valmaryan Yzarlanmak ✾


✾ Zion Limell & Sarcasm ✾


✾ Oskari Käkiharju & Chilililith ✾


✾ Oskari Käkiharju & Thornspike ✾


✾ Josefina Rosengård & Pioneer Spirit Ion ✾
Heidi pitää vastaan, kun Josefina kipuaa Pandan satulaan.
“Jestas, että se onkin iso”, Heidi päivittelee. “Sen täytyy olla vielä isompi kuin Lollo. Paljon sen säkä oikein on?”
Josefina asettelee jalkansa jalustimiin.
“Panda on 176”, hän kertoo.
“No ei niissä sitten ole kuin pari senttiä eroa. Mutta tää on raamikas. Näkee, että on ruunattu vanhemmalla iällä. Siinä on paljon oria jäljellä”, Heidi analysoi.
Josefina nyökkää.
“On siinä. Riesa on tosi ihastunut siihen.”
Heidiä naurattaa. Hän muistaa ystävänsä oman kasvatin tapahtumarikkaan nuoruuden ja tulisen luonteen. On sangen helppoa kuvitella Riesa räpsyttelemään viehkeästi ripsiään suurelle ja komealle Pandalle - ja todennäköisesti sitten luimistamaan kipakasti korviaan, jos ruunapolo erehtyisikin liian tuttavalliseksi liian äkkiä.

“Mitä te aiotte sen kanssa?” Heidi kysyy Rasmukselta pariskunnan suunnitelmia Pandan varalle, kun Josefina lähtee vetristelemään suuren suurta ratsua matkapäivän jäljiltä.
“Myydähän se pitäisi”, Rasmus sanoo ja irvistää. “Ihan joka nurkalla ei ole ostajaa, jolla riittäisi fyrkat Pandaan. Mutta ei sitä viitsi halvalla myydäkään. Se hyppää vielä ihan mitä tahansa, siis ihan mitä vaan. Nyt meillä on kuitenkin sille kiinnostunut kotiehdokas. Oletko sä kuullut Pia Silva-Järvisestä jotain?”
“Etäisesti tuttu nimi”, Heidi, joka tuntee hevospiirejä laajalti, sanoo kulmiaan kurtistaen. “Tietäisiköhän Lauri paremmin? Voisin kysyä siltä.”
“Kysy vaan. Se otti yhteyttä ja me ollaan sovittu, että Panda menee sille koeajalle. Se etsii kilpahevosta, ja haluaa varmistautua siitä, että Panda on sille sopiva, ennen kuin sitoutuu ostamaan.”
“Ymmärrettävää. Tuonkokoisia ostoksia ei harkitsematta moni tee”, Heidi sanoo viitaten ennen kaikea hevosen hintalappuun julmetun suuren koon sijaan.

Kilpailupaikan ratsastusalueilla riittää liikennettä. Iso musta ruuna sähköistyy ympärillä liikkuvista hevosista. Josefina puree hammasta tuntiessaan, miten Panda alkaa kuohahdella ja käydä vahvaksi. Äh, hän ajattelee, olisi pitänyt antaa ruuna Rasmuksen ratsastettavaksi. Hänellä on Pandan kyydissä jokseenkin sama tunne kuin Grannin aikanaan: on siinä ja siinä, viitsiikö suuri eläin kuunnella häntä ja hänen apujaan. Josefinaa alkaa jännittää lauantai. Teddyyn ja Pikiin hän luottaa. Panda on villi kortti, joka saattaa joko esittää parastaan tai pahintaan yleisön silmien alla.

Voi kunpa hän osaisi ratkoa ruunan salaisuudet. Pandassa on loputon määrä potentiaalia.

Yhtäkkiä Heidi huikkaa hänelle aidan takaa vinkin tai kaksi. Josefina nyökkää kiitollisena siitä muistutuksesta, ettei hän ole täällä yksin eikä kyseessä ole Panda vastaan hän -kilpailu. Hän starttaa lauantain radalle hevosen kanssa yhdessä, ja ennen kaikkea puolisonsa ja ystäviensä tuki takanaan.

“Hyvä tästä tulee”, hän mutisee hevoselle, joka tulee siirtymä siirtymältä varmemmin hänen avuilleen.


✾ Alexander Rosengård & Aesthete Felis ✾
Alexander Rosengård ei paljasta ilmeelläkään, mitä mieltä on sisarensa kouluttamasta hevosesta. Hän ravaa, laukkaa ja ottaa pari hyppyä Aesthete Felisillä, joka on yhtä kuuliainen kuin Josefinakin. Ja vaikka hevonen on kuinka miellyttävä, Alexander näyttää kyllästyneeltä. Josefina tekee kovasti töitä ollakseen purematta alahuultaan. Hän ei kaipaa veljensä hyväksyntää

paitsi että tietysti Josefina kaipaa hyväksyntää

keneltä tahansa

erityisesti veljeltään, joka jatkaa näiden kilpailuiden kanssa hänen kouluttamansa hevosen ratsastajana.

“Ihan asiallinen”, on Alexanderin kommentti, kun hän pysäyttää Teddyn ratsastusalueen portin ulkopuolelle ja laskeutuu sulavasti ratsailta. “Vettenranta on varmaan oikeassa.”
“Mitä tarkoitat?” Josefina pyytää isoveljeään tarkentamaan.
“Kun laittaa hevosen mulle. Luultavasti se voi hypätä kooveekisoja, ehkä isojakin luokkia.”

Se on aivan Alexanderin tapaista. Isoveli ei kehu hevosta vuolaasti maasta taivaisiin, vaikka Teddy on Josefinan mielestä yksi parhaita hevosia, joilla hän itse on päässyt koskaan ratsastamaan. Mutta kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta Teddy ei ole Quentin Quire. Josefina arvaa kyllä, että pitkäaikaisen ykkösratsun menetys kaihertaa yhä Alexanderin mieltä. Quentin Quire on huipputason hevonen, ja nyt sillä kilpailee Alexanderin vanha työkaveri, ja Alexander itse joutuu starttaamaan pääluokassa kokemattomalla, itse kouluttamallaan suomalaisella puoliverioriilla, jossa ei ole lainkaan samanlaista tyyliä ja sadunomaisuutta kuin punarautiaassa Quentin Quiressa. Teddy ei ole vielä muutamaan vuoteen edes valmis pääluokkiin, eikä metrikolmekymppisen hyppääminen varmaankaan vastaa Alexanderin käsitystä siitä, mitä hän on syntynyt tekemään.

Josefina päättää olla ottamatta itseensä sen, ettei veli ylistä Teddyä. Hän päättää olla ottamatta itseensä senkin, että Alexander kiittelee Teddyn omistajaa siitä, että on ymmärtänyt vaihtaa hevosensa ratsastajaa. Jos heidän välillään on jonkinlaista sisaruskamppailua ollutkin, Josefina ei ole koskaan ollut se, joka sellaista yllyttää.

Vaikka olisihan se kiva edes joskus kuulla Alexanderin sanovan ääneen, että sisar on tehnyt hyvää työtä ja kouluttanut tälle varteenotettavan kilparatsun tulevaisuutta varten.

Josefina ei kuitenkaan kerjää.


✾ Joachim Altmann & Lucifer Morningstar xx ✾
Rasmus näyttää täsmälleen samalta kuin aina ennenkin. Joachim tunnistaa hontelon, poikamaisen hahmon jo kaukaa, eikä puoli askelta perässä seuraavasta nuoresta naisestakaan voi erehtyä.

“Aren’t you two a sight for sore eyes!” Joe kajauttaa piittaamatta siitä, että joku heikkohermoinen hevosenhoitaja mulkaisee häntä pahasti - Joachim ei koskaan tahallaan huuda tallialueella, muttei ymmärrä myöskään turhan tarkkaa hyssyttelyä ja himmailua. Pannahinen, kyllä kai nyt maailmaa kiertävien kilpahevosten voi olettaa olevan tottuneita monenlaiseen melskeeseen.

“And aren’t you a sore for seeing eyes”, Rasmus kääntää asiat päälaelleen. “You look ragged, old friend. Rough trip?”
“Give me a break”, Joachim virnistää, kaappaa nuoremman miehen karhunhalaukseen ja pörröttää tämän leikkuutakaipaavat kutrit sen näköisiksi kuin niiden seassa olisi vieraillut hurrikaani. “I know you’ve missed me.”
“We sure have”, aina yhtä ystävällinen Josefina sanoo samalla, kun Rasmus huomauttaa, että edellisistä tapaamisista ei kylläkään ole vielä kovin pitkä aika. Joachim jättää Rasmuksen huomiotta ja rutistaa vuorostaan Josefinaa.

“Who’s this?” Rasmuksen huomio kiinnittyy punahohtoiseen täysiveriseen, jonka jalkoja Joachim on ollut huuhtomassa letkulla suomalaispariskunnan saapuessa.
“Lucifer”, Joachim esittelee ja muistuttaa: “You’ve met him.”

Lucifer Morningstar ei vielä ollut samalla tavalla esteratsun näköinen, kun Rasmus viimeksi näki täysiverisen. Silloin se tuli pomolle laukkaradoilta. Moinen ratsu sopi mitä parhaiten Joachim Altmannin ratsastettavaksi, olihan Joe entisessä elämässään ollut laukkaratojen kasvatti itsekin: loikka jockeystä esteratsastajaksi oli vienyt hänet pitkälle, aina World Cupeihin saakka. Luciferista tuskin tulisi aivan sen tason hevosta, mutta kelpo kansainvälisten pikkuluokkien hyppääjä kuitenkin. “Pikkuluokat” on tietysti suhteellinen käsite. Ori tekee jo nyt kelpo suorituksia 130:n senttimetrin radoilla, ja Joachim uskoo visusti, että siinä on hyppyä vielä pykälän isompiinkin. Ja vauhtia - vauhtia hevosessa riittää. Harva asia maailmassa on Joesta yhtä hulvattoman hauskaa kuin aikaratsastusluokkiin osallistuminen tai vauhdikkaat uusintaradat kiireestä kantapäähänsä saakka täysiverisellä Lucifer Morningstarilla.

“Just wait until you see him in action”, Joe sanoo Rasmukselle ja Josefinalle. Hän toivoo visusti, että ori on perusradalla riittävän varovainen saadakseen puhtaan radan. Sitten hän pääsee esittelemään sen parasta osaamista uusintaan, jossa kilpakumppaneiden on syytä pistää töppöstä toisen eteen päihittääkseen uhkarohkean ratsastajan ja salamannopean hevosen tauluun tykittämän ajan. Tietysti heidän tiellään seisoo jos. Joe on ratsastanut Luciferia tarkkajalkaisemmillakin hevosilla; mutta on turha luovuttaa ennen kuin ensimmäistäkään estettä on ylitetty. Saattavathan puomit pysyäkin kannattimillaan.

✾ Josefina Rosengård & Ugh Fine ✾
Piki päästää ilmoille kimakan, värisevän kiljunnan, kun sen kaviot kohtaavat hollantilaisen maaperän. Josefinan korvia särkee ja hän on vähällä missata virkaintoisen liikenteenohjaajan opastuksen, mutta elekieltä katsomalla hän löytää oikeaan suuntaan. Hän löytää siirtokarsinat, joiden numerot täsmäävät heidän varauksiinsa. Tänne he sitten asettautuvat kodiksi koko kilpailuiden ajaksi. Alexander, Josefina ajattelee - missä hänen karsinansa mahtavat sijaita? Kilpailualue on suuri. Saattaa olla, että hevosrekan majoitustilaan mukaan pakatut polkupyörät tulevat vielä hyvinkin tarpeeseen, kun he liikkuvat alueella.

“Sillä ei kauan kestänyt ottaa luukkua omakseen”, Rasmus kommentoi kurkatessaan Pikin karsinaan, josta Josefina on niukin naukin ehtinyt astua ulos ennen kuin merkitön musta tamma on pelmahtanut kuivikkeisiin piehtaroimaan.
“Ei. Piki osaa ottaa nämä kisajutut rennosti”, Josefina tuumaa.
“Hyvä niin. Aika tyytyväisiltä vaikuttavat muutkin hevoset”, Rasmus vastaa. “Carrikin joi hyvin.”
“Mun pitää antaa vielä Pandalle ja Teddylle vedet”, Josefina sanoo.
“Mä heitän sillä välin jo heiniä hevosille. Lähdetäänkö sitten etsimään Joe? Ne on tulleet tunti-pari sitten, se laittoi viestiä.”
“Lähdetään ihmeessä”, Josefina sanoo. “Ja katsellaan samalla ympärille. Mua kiinnostaa kyllä kovasti nähdä kisa-aluetta. Näyttää niin upealta.”
“Prameaa on.”

Josefina houkuttelee Pandan ja Teddyn juomaan mash-vesiä ja tarkistaa sitten vielä Pikin voinnin. Hänen kolmesta mustasta ratsustaan ei onneksi tarvitse olla kovinkaan huolissaan. Vain Teddy vaikuttaa aavistuksen rauhattomammalta kuin kotona. Piki sen sijaan nauttii saadessaan katsella kilpailualueen liikehdintää siirtokarsinan puolioven ylitse. Josefina katselee siron puoliveritamman eloisan tarkkaavaista ilmettä ja ajattelee, että se lupaa hyvää viikonlopun starttia varten.


✾ Josefina Rosengård & Aesthete Felis ✾
Huhtikuussa Josefina jättää hyvästejä Teddylle. Hän painaa huolellisesti muistiin jokaisen treenin ja nauttii puuhailusta seurallisen, kiltin ja herkän hevosen kanssa. Harjoituskalenteri on suunniteltu huolellisesti Tulip Carnival -kilpailuita varten. Sileänratsastukset, harkiten rakennetut hyppytreenit ja kaiken lomassa kulkevat palauttelevat maastoilut ja kävelyt kuljettavat heitä kohti kuun puoliväliä. Josefina tahtoo tehdä Teddylle sen palveluksen, että se on kevään ensimmäisissä ulkomaankisoissaan parhaassa mahdollisessa kunnossa ja vireessä. Musta ori on hypännyt hänen kanssaan sijoituksesta sijoitukseen, ja Josefina tunnistaa itsessään erikoisen nälän: hän tahtoo antaa hevoselle tilaisuuden näyttää kykynsä myös Future Bloom -luokassa, ehkä päästä sen kanssa kunniakierrokselle asti.

Niin, ja tietysti: Josefina ei tahdo kuulla nälvintää isoveljeltään, joka myös ratsastaa Teddyllä ensimmäistä kertaa Hollannissa. Ohjastenvaihto sisarusten välillä tehdään nopeasti ja tehokkaasti. Alexander ratsastaa Teddyllä heti heidän saapumispäivänään lyhyesti, ja ammattilaisen itsevarmuudella tietää että se riittää. Alexander ja Teddy hyppäävät jo niin lyhyen tuttavuuden jälkeen Full Blossom -luokassa, jossa estekorkeus on 130 senttimetriä. Josefina tietää, että Teddy on sellaiseen valmis, ja hän tietää myös, ettei Alexander ole kuten hän. Isoveli ei tarvitse yhtä paljon aikaa muodostaa yhteyttä hevosen kanssa ennen starttia, vaan on heti valmis hyppäämään yleisön edessä. Sen kai siitä saa, kun on tottunut ratsastamaan palkkansa eteen hevosella kuin hevosella ja korkeutta kuin korkeutta.

“Miksi musta tuntuu, että me varmasti unohdetaan jotain tärkeää”, Josefina pihahtaa Rasmukselle lähtöpäivää edeltävänä iltana.
“Se on vaan rutiininpuutetta, kun ei olla vielä tänä vuonna reissattu”, Rasmus kuittaa huolettomasti. “Kyllä meillä varmasti on kaikki valmiina. Mä laitoin herätyksenkin jo puhelimeen. Saakelin aikaiseen kyllä.”

Talli jää varmoihin käsiin. Josefinan isä ottaa päävastuun; hän muuttaa kilpailumatkan ajaksi Liekkijärvelle.
“Omassa tallissa pärjätään”, hän on vakuuttanut nuorille, ja Arnea on helppo uskoa. “Siellähän on Sussi valvomassa, että asiat sujuvat.”
Rasmus ei hetkeäkään epäile, etteikö hänen anoppinsa pitäisi sekä henkilökunnan että hevoset kurissa appivanhempien kartanotallilla. Siellä ei varmasti yksikään tammakaan varsoisi ennen kuin Susanne antaisi luvan.

“Tiedän, että on aikaista”, Josefina hymähtää lempeästi Teddylle varhain lähtöpäivän aamuna. Orilla on heinänkorsia ja puruja otsatukassa. Josefina sukii ne lempeästi pois. “Lähdetäänhän kisamatkaan siistinä.”

Hevosrekan järjestys on huolellisesti suunniteltu. Kiltti ja mukautuvainen Teddy astelee autoon kolmantena, tarhakaverinsa Akun viereen. Toiselle puolelleen se saa Pandan, joka saa Teddyn näyttämään niin pieneltä ja ponimaiselta, että Josefinaa hymyilyttää hellästi.

✾ Niko Lintunen & NL Hope of Glory ✾



✾ Niko Lintunen & Solarus II ✾



✾ Lena Hjorth & Moorlands Guinevere ✾



✾ Alina Grönmark & Saint's Daredevil ✾



✾ Vaula Hernepuro & Mon Amie ✾
Hengitys tiivistyi ilmassa kosteaksi tihkuksi. Hallin hiekkapitoinen pohja tömähteli kavioiden rytmikkään rummutuksen tahtiin, ja satula natisi kevennysten mukana. Vaula tunsi hien hautovan hiuksissa kypärän alla.
Moona yritti parhaansa kulkea kootusti, mutta välillä se lipsahti vielä ensiratsastuksella Vaulan käsistä. Onneksi se oli helposti koottavissa, ja tuntui muutenkin ravissa kulkevan kauniissa muodossa. Takapää työsti etupäätä enemmän, ja sen kanssa sai olla varsin tarkkana, etteivät jalat jääneet laahaamaan. Pitkä runko vaati ratsastajaltaan tasapainoa ja jatkuvaa pitelemistä. Kahdeksikko kootussa ravissa toi Vaulan muistoista esiin ne ratsastuskoulun alkeistunnit, jolloin humputeltiin vailla huolta huomisesta tietämättä vielä paremmasta.

Vaulalla ja Moonalla oli vajaa kuukausi aikaa valmistautua ensimmäiseen yhteiseen kilpailuun; huhtikuun 19. päivä Hollannissa Groenendaalissa järjestettiin Tulip Carnival, johon Vaula oli jo Suomesta ilmoittautunut. Tarkoitus oli matkata Elle-Noran kanssa Alankomaihin ja jatkaa kotimatkaa ennalta sovitusti suomalaisen kisaryhmän mukana takaisin kotimaan kamaralle.

Ikää ja kasvattajan arvioimaa ajankohtaista osaamista silmällä pitäen valitun Vaativan B:n radan kuviot tuntuivat kuitenkin tällä hetkellä lähes yhtä saavuttamattomilta kuin ne helpotkin; Vaulasta tuntui, että tämän vesisadepäivän nihkeä treeni ei edennyt enää minnekään. Lupaava alku oli muuttunut paikallaan työntämiseksi ja tamma alkoi väsyä jatkuvaan pidättelyyn ja lipsahteluihin, vaikka Moona kiltisti yrittikin miellyttää ratsastajaansa. Oli aivan turhaa kiusata hevosta edistyksen tyssätessä, ja Vaula päästi pidätteet ja antoi tamman siirtyä vapaaseen käyntiin. Moona laski kaulaansa ja puisteli päätä helpottuneen oloisena, ja nainen ajatteli itsekseen suitsiasioita; perinteisen turparemmin tilalle voisi kokeilla kaksiosaista, ohjiksi jotain vähemmän liukumatonta pintaa ja erilaisiin kuolaimiinkin pitäisi totutella...

✾ Oskari Susi & Tiny Kitten Kisses ✾


✾ Oskari Susi & Tiny Kitten Kisses ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Niin se vain oli, että saataisiin mennä Tulip Carnivaleille tukka auki. Kissillä ei vain ollut niin montaa ja niin pitkiä harjajouhia. Minun sorminäppäryytenikin oli olematonta. Mitä jos valelisin Kissin harjaan Eri-Keeperiä ennen kisaviikkoa ja ajaisin koko roskan pois sitten kotona? Ainakaan omalla iholla se liima ei nimittäin kirvellyt tai haitannut, jos sitä menisi vähän harjanjuureen. Mutta pitäisikö sekään terävänlyhyitä jouhia paikoillaan? Se nyt vasta olisikin ihan tuplakiva, jos liimajouhet törröttäisivät tuolla tavalla, enkä voisi niille yhtään mitään. Sitä temppua kun ei voinut kokeilla etukäteen, ja kisapaikalla olisi sitten kiva keksiä, millä saisin ajettua koko liimaisen tukan millin sängelle."

✾ Oskari Susi & Tiny Kitten Kisses ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Seuraavaksi tärkeimmät vastustajat olivat kuitenkin nimiä osallistujalistoilla. Sellaiset sanat kuin Antonini, Käkiharju ja Reyes saivat minut puremaan hampaita vielä tiukemmin yhteen, tekemään vielä vähän lisää, yrittämään vielä hieman kovemmin. Olin tuntenut samanlaista outoa metallinmakuista tunnetta vain ihan pari kertaa, kun olin joutunut puolustamaan itseäni nyrkeillä. Se maku ja se tunne eivät kuuluneet hevostallille, hölkkälenleille ja salille, mutta niistä sai hullun voimat. Kilpailut olivat menneet surkeasti onnettomuuteni jälkeen ja olin valmis luovuttamaan Tulip Carnivalin todennäköisen häviön jälkeen, mutta en herran tähden yhtään aikaisemmin. Koska en ollut vetänyt sittenkään osallistumistani pois, minähän osallistuisin niin täydestä sydämestäni, ettei sellaista ole ennen nähty."

✾ Nitthan Paithoonbuathong & Sand Pond ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Hengitin syvään sen ajatuksen päälle, jotta jaksoin jatkaa suitsimista. Koska olin kerännyt jonkin verran rahaa tekemällä Noankin työvuoroja, olisin voinut pitkittää yhteistä aikaamme vielä yhdellä tai ehkä kahdellakin kuukaudella. Kun päätös Pondin lähdöstä oli jo kuitenkin tehty, se olisi ollut tosi surullista aikaa. Siksi olin päättänyt ilmoittaa Pondin Tulip Carnivalille. Se olisi viimeinen yhteinen juttumme."

✾ Eira Helmipuro & Saariston Tuonentyttö ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Tuntui tosi aikuiselta toisaalta, kun harjoitteli yksin. Jotenkin tosi vastuuntuntoiselta. Hienolta ihan. Hello nyt uskoi hyvää kaikista ihmisistä ja lainailisi örkkejään kaikille suurin piirtein luotettaviksi toteamilleen, mutta Oskari oli niin äärettömän tarkka. Typy oli kuitenkin ollut kauan Oskarilla valmennuksessa, niin että tämä oli melkein kuin olisi ratsastanut Oskarin hevosella eikä jonkun ihme Hellon. Siksi minun piti olla oikein erityisen tarkka ja kriittinen, kun teimme raviharjoituksia. Menikö Typy nyt oikeasti niin kauniisti peräänannossa kuin Oskari halusi? Vitsit kun olisi ollut kunnon peili, tai edes joku kuvaamassa, tai parhaassa tapauksessa Nelly tai vaikka Oskari sanomassa, että ei noin. Typy ei itsekään viitsinyt kertoa, oliko sen liike nyt sellaista kuin Oskari halusi. Vitsit, jos pilaisin koko hevosen. Ikinä en enää saisi kilpailla kenenkään omalla ylipäätään yhtään missään, jos mokaisin Tulip Carnivalin kaltaisen mahdollisuuden."

✾ Akira Ito & Tikka ja Elaine Gerts & Sigrane ✾


✾ Devora Falcen & Mechanix ✾


✾ Eira Helmipuro & Saariston Tuonentyttö ✾
Lue tarina kokonaisuudessaan
"Kävelin loppukäyntejä Typyn ja Hellon vierellä ja yritin antaa palautetta parhaani mukaan. En muistanut alkuunkaan, mitä olin käskenyt heidän viime aikoina tehdä, vai olinko lie käskenyt mitään. Sen takia viimeisten kunnollisten jatkovinkkien koostaminen tuntui oikein erityisen hankalalta. Viimeksi tämä oli tuntunut tältä silloin, kun olin teininä opettanut naapurin muksuja ratsastamaan, kun olin kerännyt rahaa luokkaretkeen. Hello kuitenkin näytti kuuntelevan, niin että kai epävarmat suunnitelmani kuulostivat ainakin hänestä kohtalaisen järkeviltä."