Capricciosa

"Lahjakas, potentiaalinen esteratsu, jolla pontta kurottaa vaikka tähtiin saakka. Jokaisen kilparatsastajan unelma, jonka kanssa tulee kyllä toimeen kunhan ratsastaja osaa asiansa."

Näillä sanoilla Isaa markkinoitiin Milla-Riinalle. Vaikka teksti kuulostikin lupaavalta ja Milla-Riina ihan totta tarvitsi hevosta, jokin kuitenkin sai Milla-Riinan empimään, ennen kuin lopulta tarttui tarjoukseen ja hänestä tuli Isan ylläpitäjä. Eikä edes vähimpänä se, että Isasta hänelle sattui vinkkaamaan muuan Katherine Jansen, jonka serkut olivat alle puolta vuotta aiemmin vieneet häneltä hänen edellisen hevosensa Hollantiin ilman ennakkovaroitusta.

Isa on, kuten omistajansa sitä ilmoituksessaankin kuvaili, todella lahjakas puoliveritamma. Sillä on lennokkaat, kauniit liikkeet, pehmeä laukka ja se on innokas hyppääjä. Mikään automaatti tamma ei todellakaan ole, vaan ratsastajalta vaaditaan kunnon avut ja osaavia otteita, jotta Isasta saa irti sen todellisen potentiaalin. Osaavan käsissä Isalla on kuitenkin hyvin miellyttävää ja palkitsevaa ratsastaa, ja tammalla on ponnua helposti suurempiinkin luokkiin saakka.

Isan kasvattajat kuitenkin todennäköisesti tekivät sopimuksen paholaisen kanssa, sillä luonteensa puolesta Isa ei sitten loistakaan aivan yhtä kirkkaasti kuin ratsastuksen saralla. Isa on - valitettavasti - hyvin hankala hevonen käsitellä. Se on tuulellakäypä ja toisinaan hyvinkin kiukkuinen, eikä siten sovi missään määrin aloittelevien ihmisten käsiin. Isa on hyvä lukemaan ihmistä ja osaa kyllä löytää tilaisuuden temppuilla, mikäli ihminen vain antaa siihen saumaa. Tammaa on tutkittu, kuvattu ja käytetty eläinlääkäristä poppamiehelle, mutta mitään vikaa tai kiputiloja siitä ei ole löydetty - tamma vain sattuu olemaan, noh, hyvin luonteikas tapaus.

Kyllä tamma ihan täyspäinen on, ei sen puoleen - lastailut, kengitykset, kuljetukset, tarhaus, kaikki onnistuu. Eihän siitä muuten kilparatsua olisi tullutkaan, eikä tamma käy liikaa kierroksilla kisahulinoissa tai ole muutoinkaan hermoheikko. Se vain ei lähtökohtaisesti pidä ihmisistä, tai sanotaanko pikemminkin liiasta lääppimisestä, kuten se varmaan itse kuvailisi, mikäli osaisi puhua. Kiukuttelu kuitenkin yleensä jää pelkän uhittelun asteelle - jos luimivat korvat ja naksuvat hampaat jättää huomioimatta, Isa on ihan kiva hevonen. Tai näin ainakin Milla-Riina haluaa itselleen uskotella. Rutiineilla, johdonmukaisuudella ja kärsivällisyydellä Isastakin saa kuitenkin kesytettyä ihan kelpo kaverin, jonka kanssa on mukavaa, tai ainakin mutkatonta, toimia.

Maastossa Isa voi olla haastava, eikä sen kanssa suositella yksin maastoilua, ellei kyseessä ole varma ratsastaja. Isa ei myöskään missään tapauksessa ole aloittelijoille sopiva ratsu. Tarhaus onnistuu muiden kanssa, vaikka tamma osaa olla välillä melko dominantti.